Kyllä harmittaa, mutta elämä joskus on....

Tänä syksynä on ensimmäistä kertaa elämässäni tultu sellaiseen tilanteeseen, että koirat eivät tahdo tulla toimeen keskenään. Ihan painajaismainen tilanne :( Murinaa, isottelua ja Danin päälle käymistä ja puremista niin, että Danin kuono on ollut jostakin kohdin aina auki. Arpia kuono täysi. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut se, että olen itse ollut toipilas monta kuukautta ja taistelevat koirat on vieneet voimia entisestään. Jatkuva pelko siitä, milloinkä rähinä on päällä ja mitä tapahtuu, jos asiaa ei saadakaan järjestymään parhainpäin syö ihmistä kummasti.

Tilannetta on yritetty ottaa haltuun erilaisin keinoin, mutta tuloksetta. En millään olisi halunnut teettää JJ:llä kastraatiota, mutta sen edessä oltiin, koska tilanne ei rauhoittunut. Oli pakko tarttua viimeiseen korttiin. Kuukausi sitten tehtiin kemiallinen kastraatio, jotta nähdään miten se vaikuttaa ja tuoko se tilanteeseen helpotusta. Kemiallisen kastraatio implantin vaikutuksen alkaminen kestää kuutisen viikkoa, joten JJ sai tuon implantin lisäksi hormoonipistoksen jonka vaikutus oli kolme viikkoa.

Pistoksen vaikutus alkoi näkyä lähes heti. JJ:stä tuli leikkisä ja iloinen. Se hyväksyi Danin kaveriksi ihan eritavalla. Lähes kolme viikkoa meni loistavasti, ilman rähinöitä. Kun tuo kolmen viikon pistoksen teho alkoi laskea, alkoi taas isottelua ja rähinää olla. Kemiallisen kastraation implantin teho ei ollut vielä ehtinyt alkaa. Nyt tilanne alkaa jälleen tasoittua ja sopu on löytynyt, tosin vielä on tilanteita joissa itse joutuu olemaan äärimmäisen tarkka. Kaikkea mikä saattaa vielä aiheuttaa eripuraa yritetään ennakkoon välttää. Lelut on karsittu pois, puruluita ei syödä samassa tilassa eikä ruokailla samassa tilassa. Pääasia kuitenkin on, että pojat tulevat keskenään nyt toimeen, sillä eihän meidän elämästä olisi mitään tullut kahden riitelevän koiran vuoksi. Dani ei käy päälle, mutta tuijotuksellaan haastaa JJ:tä.

Kemiallinen kastraatio vaikuttaa puolisen vuotta. Nyt on jo nähtävissä miten se on meidän tilannetta helpottanut ja muuttanut JJ:n käytöstä positiivisempaan suuntaan. Se näkyy kotona kuin myös toko treeneissä. Koira keskittyy treenaamiseen ihan eritavalla. Hajut ei vie sitä mennessään. Edessä on keväällä oikea kastraatio, sehän ei JJ:tä huononna, mutta näyttelyihin meillä ei ole enää asiaa. Toki ei voida nytkään osallistua, koska saatiin kahden vuoden kilpailukielto tuon kemiallisen kastraation vuoksi. Tunnustan, että kyllä harmittaa, mutta elämä joskus on.....

Pääasia kuitenkin on, että elämä näiden kahden välillä on tasoittunut ja normaali arki sujuu :)

Metsästysreissulla :)

Viikko on ollut meidän perheessä melko "räjähdysherkkä", jos asian voi noin kevyesti ilmaista. Dani alkaa pikku hiljaa haista urokselle ja JJ:llä vaikeuksia hyväksyä sitä. On kyräilyä, murinaa, alistamista ja onhan Dani saanut hammastakin muutaman kerran, vaikka itse ei agressiivisesti käyttäydy. Ihan harmittaa tilanne Danin puolesta.  Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja JJ saa pitää vehkeensä. Jos tilanne ei ala rauhoittumaan niin sitten loppuu JJ:n näyttelyt ja käynti eläinlääkärillä on edessä. Vielä kuitenkin  hetken tätä siedän, periaatteeni kuitenkin on että meillä ei koirat rähise toisilleen, ei ole rähissyt tähänkään mennessä.
Tätä meidän herkkää tilannetta purettiin eilen ja tänään viemällä pojat metsästysreissulle. En olisi ihan äkkiä uskonut, että metsälle lähden. Ensimmäinen metsästysreissu ikinä, mutta kivahan se oli kävellä isännän perässä ja ohjata koiria :D  Upeat maisemat ja innokkaat koirat. Eilisellä reissulla löytyi pieni jänis, joka pienen ajon jälkeen päästettiin jatkamaan matkaa. JJ on tosi kuuliainen koira ja tulee vihellykseen takaisin, jos osaa viheltää, minä en osaa. Siispä käytän pilliä. Dani vielä hulmuaa nuoruuden innolla. Molemmat kuitenkin selkeästi ilmaisee, että riistaa on ollut paikalla lähiaikoina tai on parhaillaan. Ja alue haravoidaan tarkkaan :)

Upea aamu-usva

Tänä aamuna oli nollakeli ja hieno usva verhosi metsästysmaita. Eilisestä risusavotasta oppineena laitoin JJ:lle risupuvun päälle, kun sellainen kerran oli olemassa. Ensimmäiset 10 minuuttia ja puku oli  riekaleina, ja piti ottaa päältä pois :D

Valmiina lähtöön :)

 ...ei siis kestä metsästyskäyttöä ollenkaan. Monta muuta metsäreissua se on kyllä kestänyt. Onneksi olen löytänyt vielä paremman verkkokankaan. Nyt pitää tehdä uusi puku siitä ja muokata vielä vähän ominaisuuksia toimivimmiksi ja näkyvyyttä lisää. Tai sitten selvitellä turkki aina reissun jälkeen. Onneksi siihenkin löytyy hyvät aineet, joten helposti turkin saa puhtaaksi ilman pukuakin.

Tämän päivän metsästysreissulla ei nähty lintuja, mutta kuultiin kun ne lähti lentoon ennenkö koirien kanssa ehdittiin edes paikalle.

Pilliin tullaan vauhdilla takaisin

Mukavaa ulkoiluahan tämä metsästys viikonloppu on minulle ollut, täysin ilman hirvikärpäsiä! Toki liikunhan koirien kanssa paljon luonnossa vaikken metsästäkään. Ihana on kuitenkin nähdä se into mikä pojilla on, kun isäntä ottaa pyssyn ja niille laitetaan huomiliivit päälle. Autossa ei malteta olla hiljaa, vinkuminen vaan kuuluu :) Siispä meidän metsästysviikonloput jatkuu tästäkin eteenpäin.

Aurinkoista syksyä!

Syksy tulee oletko valmis?!

Koulut alkaa tällä viikolla. Meillä se tarkoittaa sitä, että aletaan suuntaamaan katsetta syksyyn ja mahdollisiin koirakoulukursseihin. Näitä suunnitelmia rajoittaa minun tulevat kaksi leikkausta, joihin en ole saanut tarkkoja leikkausaikoja, joten ei voi tehdä pitkälle meneviä ja sitovia suunnitelmia :(
Jotain kuitenkin treenataan ja käydään parissa kolmessa näyttelyssä vielä tämän vuoden aikana. Loppuhuipentumana tämän vuoden näyttelyihin on sitten Helsinki Winner ja Voittaja näyttelyt joulukuussa.
Kesä ollaan eletty kuin pellossa :) Ilman "korvia" ja vapaana, sehän on sitä parasta koiranelämää :) Huonon alkukesän jälkeen ollaan saatu onneksi nauttia myös auringosta ja hyvistä uintikeleistä. Dani on oikea vesipeto. JJ toimii uinninvalvojana, se ei kovin mielellään mene uimaan. Kahlailee kyllä ja ui sorsan perään, jos sellainen sattuu meidän rantaan eksymään.

Karattiin sorsan perässä lampeen....

Danista on kasvanut kesän aikana iso poika. Alkaa olla kokonsa puolesta jo JJ:n kokoinen, mutta pieni poikahan se vielä on :) Ja niin eriluontoinen kuin JJ. JJ on kiinnostunut linnuista ja metsän tuoksuista. Dani taas tykkää syödä marjoja, juoksee perhosten perässä eikä omaa ollenkaan sellaista riistaviettiä mitä JJ:llä on. Lisäksi se on karvaton tapaus! Ehkä niitä koristekarvojakin alkaa pikku hiljaa ilmestyä. Tosi helppo hoitoinenhan tuollainen turkki on. Nyt se pudottaa kaikki pentukarvan kerralla pois. On kuin meillä asuisi isompikin lauma koiria, kun karvaa on joka paikassa ihan koko ajan.

Bomppis papparainen on muuttanut mummolaan. Se käy aina välillä kotona, mutta lähtee sitten lepäilemään mummon luokse. Askel on käynyt jo lyhyeksi ja lenkit on pieniä ihan pihapiirissä tehtäviä kävelyjä. Innoissaan se yrittää aina Danin ja JJ:n perässä pysyä ja siitä seuraa sitten yliväsymystä ja jalkakipuja. Parempi siis elellä tasaista ja rauhallista elämää mummolassa.
Ensikuussahan Bonolle tulee 13 vuotta täyteen.

Aurinkoista kesän jatkoa ja syksyn alkua kaikille lukijoille.

Sataa sataa ropisee!

Hitsi, kun tuo saderintama on asettunut meidän talon päälle. Se tekee elämän välillä aika haastavaksi kahden energisen koiran kanssa. Pitää keksiä kaikenlaista aktiviteettia jotta energia kuluu ja laiskan emännän ei tarvitse rämpiä pitkiä matkoja kaatosateessa. Nosework on yksi parhaimpia harjoitteita. Rantaan vaan herkkupussin kanssa, herkut piiloon ja JJ sekä Dani etsimään herkkuja. Into vaan on välillä järkeä suurempi. Juostaan ristiinrastiin, kunnes tajuavat, että nenän käyttö auttaa asiassa kummasti :D Sitten alkaa herkutkin löytymään.

Eilen purettiin energiaa uuden jalkapallon kanssa. Se oli niin mukavaa, että homma meni täysin painimiseksi ja pallo unohtui ihan kokonaan, mutta onhan se painiminenkin väsyttävää!

 

Tämän päivän energiaa lähdettiin purkamaan kuntopolulle. Siellä ei oltu vielä käytykään. Tykkään käyttää poikia heikkamontulla, jossa ne saa juosta sydämensä kyllyydestä, mutta remmikäyttäytymistä on myös hyvä harjoitella...sen tarpeellisuus todistettiin tänään :D Mehän asutaan niin syrjässä, että kuntopolulle on lähdettävä autolla. Pojat kyytiin ja ei muuta kuin matkaan. Sataa tihuutti, mutta se ei meitä haitannut into lenkkeilyyn oli meillä kaikilla yhtä suuri!
Pojille valjaat, joustavaan talutushihnaan ja juoksuvyöhön kiinni. Tämän kun sain tehtyä käännyin laittamaan auton takaluukkua kiinni. Sillä välin, ehkä kahdessa sekunnissa oli pojat pyörittäneet nuo joustavat talutusremmit toistensa jalkojen ympärille ja JJ oli jopa mahankin alta viritettynä kuminauhaan! Lenkkeilijät olivat siis vanginneet toisensa täysin liikuntakyvyttömiksi. Ei muuta kuin remmiä irti ja selvittämään pojat erilleen :D lopulta päästiin matkaan, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen, minä siinä keskellä joustavatremmit aivan ääriään myöten viritettynä! Onneksi olin ottanut juoksuvyön sillä muuten olisi kädet olleet liian lujilla näiden lenkkeilijöiden kanssa. Lisäksi saatoin olla tyytyväinen, että satoi eikä ollut muita ulkoilijoita liikkeellä. Muutenhan meiltä olisi mennyt maine ensimmäisen sadanmetrin aikana :) Sen jälkeen tilanne rauhoittui ja pojat kulkivat nätisti rinnakkain eteenpäin. Taas saattoi syyttää vaan itseään, kun ei kuljeta maalaistollukoita ihmistenilmoilla tai edes uusissa paikoissa niin energiaa on alkumetreillä vaikka muille jakaa! Tästä meidän on hyvä jatkaa, ensikerralla on ehkä jo helpompaa ensimmäiset satametriä ;) Ja tavoite myös saavutettiin, tunnin lenkki ja lopputuloksena väsähtäneet koirat! ....ja nälkäinen emäntä.

Nyt me jäädään odottamaan uintikelejä ja aurinkoa. Päästään uimaan ja veneilemään!

Hyvää Juhannusviikkoa kaikille blogin lukijoille!

 

Miten se nyt meni noin omasta mielestä!

Dani ja JJ sydämenvaltaajat <3

Sitä yrittää olla itse viisas ja sitten huomaakin, että pikku mies on vedättänyt täysillä. Se on yhtäaikaa ulkoisesti hyvin rauhallinen ja samalla siinä asuukin "pikku piru", joka keksii kaikkea palvelijoidensa ja JJ:n päänmenoksi :D  Dani pitää huolen, että jotakin mielenkiintoista tapahtuu joka päivä! JJ:stä on tullut itse rauhallisuus, onneksi niin. Kaksi hörhöä olisi jo liikaa minunkin huumorintajulle :D

Eilen pohdittiin koiran oppimista ja etenkin sitä, miten nopeasti se oppii sen, mitä ei pitäisi oppia. Otetaan tässä kohtaa esimerkiksi tilanne jossa yritän turvata itselleni yöunet. Kun Dania ei yöllä nukuta, niin kukaan muukaan ei talossa nuku. Monta yötä valvottuani, yöulkoiluja ja kikka kakkosia keksiessäni päätin, että Danin herättäessä yöllä laitan ne JJ:n kanssa nukkumaan portin taakse koirien huoneeseen. Sydämessäni tunsin piston huono koiranomistaja, sulkee koiran pois.... No, kylmän viileästi aloin laittamaan pojat portin taakse aina kun Dani herätti. JJ kömpi unisena perässä. Dani pissalle ja sitten molemmat koirienhuoneeseen nukkumaan. Annoin vielä herkkutikkuluut, että rauhoittuisivat luun syötyään nukkumaan. Ihanaa meillä oli hiljaista ja koirat nukkuivat! Joka yö kuitenkin herään kahden maissa, kun Dani tulee herättämään. Se tietää, että saa herkkuluun ja kun nousen se juoksee herkkukaapille, ottaa herkun ja kurvaa tyytyväisenä koirienhuoneeseen luuta syömään. Oppi meni siis perille erinomaisesti. JJ:n saapuu lopulta paikalle, ottaa oman luunsa ja menee Danin perässä. Tässä kohtaa voin hyvin miettiä miten se nyt meni noin omasta mielestä! Sitten kello puolviidestä lähtien voi miettiä miten ne sais taas hiljaiseksi, kun haluavat pois portin takaa. Herkkuluuta en kyllä anna! Kaikesta huolimatta parhaat pojat ikinä!

Aurinkoista kesää!

Uintikelit ja Danin uimakoulu alkaa!

Niin se aika rientää! Talvi on takana ja kohta saadaan nauttia ihanista kesäpäivistä ja auringon tuomasta virrasta :) Toivottavasti tulee lämmin ja aurinkoinen kesä!

Danin saapumisesta on jo reilu kolme kuukautta. Se on sopeutunut loistavasti suomeen ja oppinut kielenkin, taitava pikku poika <3 JJ:n paras kaveri ja yhdessähän ne on lähes joka hetki. Bono viettää aikaansa paljon mummolassa ja käy kotona välillä pyörähtämässä. Bonon askel on jo melko lyhyt ja se ei isompia jaksa, mutta muuten se on hyvässä kunnossa. Korvat ei vaivaa yhtään. Sydämenvajaatoiminta varmasti vaikuttaa tuohon liikkumiseen. Mutta omilla ehdoillaan liikkuu sen minkä liikkuu. Päivä kerrallaan eletään!

Dani ja JJ huolehtii sitten siitä, että meillä riittää vilskettä ja vipinää. Nakkiratoja ollaan tehty, jotta energiaa kuluu ja nyt meillä on tavoitteena JJ:n kanssa opettaa Dani uimaan. Kovasti se polskuttaa  rantavedessä, muttei ole vielä lähtenyt uimaan. Tosin pari kertaa on laiturilta järveen tipahtanut, uinut rantaan ja ei muuta kuin uudelleen laiturille ihmettelemään, että mitä tapahtui :)  Jatkamme siis treeniä kumisorsien kanssa :) ja odotellaan veden lämpenemistä, jotta minäkin uskaltaudun veteen seisomaan houkutukseksi!

JJ näyttää Danille mallia kumisorsan noudossa

Dani vielä miettii uskaltaako ottaa vedestä :)

 

Lisäksi olen käynyt Danin kanssa koirakoulussa vähän opiskelemassa ja tutustumassa toisiin koiriin. Dani oli myös meidän mukana Kangasniemen näyttelyissä. Todella avoin ja rauhallinen koiran alku, joka jaksaa hämmästyttää avoimella olemuksellaan uusissa tilanteissa lähes joka kerta. 

Ensimmäiseen näyttelyyn ollaan ilmoittauduttu Lahden pentunäyttelyyn. Siitä ne näyttelyt alkaa! Tosin olen vähän jo alkanut miettimään onko noissa näyttelyissä mitään järkeä. Ilmoittautuminen maksaa jo melkoisesti, sitten matkat ja kaikki se mihinkä tulee sorruttua näyttelyreissulla. Yleensä myyntikojuista löytyy kaikkea tarpeellista! tai ainakin sillä hetkellä tarpeellista :) Viime kerralla mukaan lähti viilennysmanttelit, saas nähdä onko niille yhtään käyttöä. Lisäksi Dani sai pelastusliivit, joten päästään veneilemään kunhan vene on laskettu vesille. JJ on innokas veneilijä ja luulen, että Danikin innostuu veneilystä!

Kapteeni JJ viime kesänä :)

Ihanaa alkukesää blogin lukijoille!

Uudistuksia blogiin!

Olen päivittänyt blogiin pojille omat sivut sekä show sivut. Lisään niihin kuvia ja tietoja sitä mukaan, kun on uutta kerrottavaa :)

Blogin sivusta löytyy google kääntäjä, josta voit halutessasi vaihtaa blogin kieltä.
Lisäksi sivuun on lisätty seuraa blogia kuvake. Halutessa  voit myös alkaa seurata blogiani :)

Pikku Dani saapui ja hurmasi :)

Jännittävä matka Puolaan on nyt takana ja kotona häärii pikku Dani :)  Vaikka matka oli hyvin suunniteltu niin aina niitä yllätyksiä pääsee silti tulemaan. Perjantaina lennettiin siskon kanssa Varsovaan, jotta ollaan varmasti hyvissä ajoin perillä, kun pentu saapuu lauantaina :D Varsovan keskustan Novotel hotelli oli todella hyvätasoinen ja äärimmäisen siisti. Perjantai-iltana kävimme tutustumassa lähellä olevaan kauppakeskukseen ja paikalliseen ruokaan...hampurilaiset ranskalaisilla :D ...todella paikallista.
Lauantai aamuna sitten jatkettiin shoppailua. Puolan hintataso on meihin verrattuna huomattavasti halvempi, alle puolet suomen hinnoista. Pieniä ostoksia tehtiinkin kotiin tuomisiksi.
Sitten alkoikin pennun odottelu. Dani saapui hotellille puoli neljä. Mikä ihana pikku mies!
Siinä sitten hoidettiin paperi asiat kuntoon ja kasvattaja kysyi halutaanko me, että he lähtevät meidän kanssa lentokentälle, koska kentällä voi tulla ongelmia heidän virkamiesten kanssa . Tottakai halusimme kaiken mahdollisen avun. Kasvattaja lähti syömään ystäviensä kanssa ja sovimme, että he tulevat takaisin puoleen kuuteen ja lähdemme sitten yhdessä kentälle. Näin tapahtui ja menimme kentälle. En saanut tsekattua itseäni koneeseen automaatista, koska minulle oli pentu mukana. Piti etsiä chek-in tiski ja kirjautua sitä kautta lennolle. Chek-in tiskillä oli nuori puolalaismies ja kun ilmoitin pennusta. Hän pyysi heti pennun EU-passin. Tarkasti, että minulla oli asianmukainen IATA-hyväksytty lentokassi, otti painon kassista sekä pennusta. Pennun painoa olin jännittänyt viikko tolkulla, että jää kassin kanssa alle 8kg. Kassi painoi 1,2kg ja Dani 6,2kg joten ei mitään ongelmaa! Sitten virkailija sanoi, että pentu on liian nuori lentämään. Hänen pitää varmistaa ylempää saako pentu lähteä matkaan. Hän soitti ensin yhdelle miehelle, joka sanoi, että saa lähteä matkaan, mutta pyysi vielä varmistamaan kolmannelta henkilöltä mikä hänen mielipiteensä asiaan on. Kolmas oli sitä mieltä, että voi lentää ja ei voi lentää, on liian nuori. Lopulta lupa lentoon kuitenkin saatiin ja päästiin kohti turvatarkastusta. Kylmähiki virtasi ja kädet tärisi. Mitä, jos ei olisikaan saatu pennulle lentolupaa!
Turvatarkastuksessa oli neljä isoa miestä ja kun sanoin, että minulla on pentu laukussa. Tuli lähes yhteen ääneen sanat: " Show it!"  Kaivoin pikku Dania laukusta ja ajattelin, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Kaikki neljä miestä alkoivat hymyillä ja silittää Dania :)  Laukku ja muut kamat valaisunläpi ja minä kävelin turvaportin läpi pentu sylissä. Ja piippaa, mikä voi piitata, kun ei ole mitään...tai siis on, kun tajuaa mikä on....Rintsikan kaarituet....no, siitäkin sitten selvitään eteenpäin :)
Koneen lähtöön on aikaa parisen tuntia ja odotellaan portilla. Dani seuraa rohkeasti ihmisiä ja leikkii leluillaan, kunnes alkaa nukuttamaan. Siirrän sen lentokassiin nukkumaan, jossa se vetelee syviä unia vaikka kannan sen lentokoneeseen, ei herää lennon aikana, eikä laskeutuessakaan. Nukkuu vaan tyytyväisenä, tuhina vaan kuuluu :)
Minua jännittää valmiiksi jo Suomen tulli, vaikka olen jo etukäteen Evirasta varmistanut mitä pennulla pitää olla Suomeen tullessaan. Microsiru, EU-passi, vakuutus, että pentu ei ole ollut tekemisissä villieläinten kanssa sekä eläinlääkärin antama hiesmatolääkitys. Tiedän, että nämä on kunnossa, mutta silti tulee kauhunsekaiset tunteet.
Saavutaan Suomen tulliin, valitaan punainen linja, kuten meitä on neuvottu. Tullivirkailija tulee ja kysyy, että mitäs teillä? No, olis koiranpentu. Tullivirkailija sanoo, että koirien paperit hoidetaan toisessa paikassa ja että koira tulee myös sinne paikkaan. Ollaan ihan, että mitä...pentuhan on tässä kassissa. Tullivirkailija luuli, että pentu tulee ruumassa. No, kun selvisi, että pentu on kassissa ja tulee toisesta EU-maasta totesi virkailija, että EU-maiden välillä on vapaa liikkuminen, ja koirallahan on varmasti tarvittavat paperit, joten voitte mennä. Ei muuta kuin äkkiä pois! :)
Lento Puolasta Helsinkiin oli perillä klo 23 joten jäimme vielä yhdeksi yöksi hotelliin, ettei tarvinnut lähteä ajamaan väsyneenä kotiin. Hyvä, kun jaksoi lentokenttähotellille ajaa ;)
Sunnuntai aamuna sitten ajelimme kotiin ja Dani pääsi tutustumaan uusiin perheenjäseniinsä.

Parhaat kaverukset <3

Yhteiselo on lähtenyt käytiin todella hyvin. JJ on ihan onnessaan pikku veljestä ja haluaisi painia ja leikkiä kokoajan. Dani pitää välillä laittaa portin taakse nukkumaan, jotta saa olla rauhassa :)

DANI   Dream Machine Kochanej Emilki

Bomppis ja Dani :)

Bono ei ole kovin innostunut Danista, mutta onneksi Dani ja JJ leikkii kahdestaan ja Bono saa olla pääsääntöisesti rauhassa. Ja tarvittaessa voi lähteä lepäämään mummolaan. 

Tällaisiin tunnelmiin onkin hyvä päättää tältä erää!

Mukavia talvipäiviä kaikille lukijoille!

Onnea ja iloa seitsemän kiloa! :D

Taas on vierähtänyt tovi viime päivityksestä. Pahin pimeys on takana ja aurinkokin on alkanut näyttäytyä tuoden energiaa päivään. Pakko siis istahtaa alas ja laittaa muutama lause myös tänne blogin puolelle.

Bono papparainen tassuttelee omia polkujaan. Jaksaa pikku lenkkejä ja sitten pitääkin jo levätä. Surullista nähdä miten paljon se on syksyn ja talven aikana vanhentunut. Ja tietenkin sydänvika vie voimia. Onneksi korvaongelmista ollaan pääty kokonaan eroon. Voitettiin monen vuoden taistelu antibiootti resistanssia bakteeria vastaan!
Iloinen se onneksi vielä on ja yrittää olla kaikessa mukana. Bono viettää paljon aikaa mummolassa, jossa elämä on huomattavasti tasaisempaa kuin JJ:n kanssa kotona. Mutta kyllähän noilla näkyy ikävä toisiaan olla :)

JJ on jo iso poika ja mennä touhuaa täysillä! JJ:n ruoka-aine allergiat saatiin kuntoon siirtymällä raaka-ruokintaan. Onneksi on tuollainen vaihtoehto olemassa. Onhan tuo raakaruokien kanssa pelaaminen välillä rasittavaa, mutta mielummin niin kuin oireileva koira.
Koiranäyttelyissä meillä on nyt hetken tauko, kun pentu tulee taloon en uskalla vielä JJ:tä ettei vaan mitään pöpöä kotiin kantaudu. Mennään sitten loppukeväästä ja kesästä takaisin kehiin pyörimään.
Nyt JJ odotteleen jo innolla uutta perheenjäsentä ja pelikaveria.

Lennän perjantaina Puolaan hakemaan meille setteripojan Kochanej Emilki Kennelistä. Jänniä päiviä eletään. Sitä kun pelkää ihan kamalasti, että jokin menee pieleen. Unettomia öitä ja sydämen tykytystä ihan viime metreille asti. Kaikki kuitenkin pitäisi olla ennakkoon suunniteltu ja järjestyksessä. Jospa sitä reissusta selviää kunnialla ja voi palata reissusta mukanaan " Onnea ja iloa seitsemän kiloa" :D
Painoa juuri sen verran vähän, että saan pennun tuotua matkustamossa, eikä tarvitse pientä ruumaan laittaa. Siinä sitä sitten vilkettä ja hulinaa meidän perheessä taas onkin :) Ihanaa, että JJ saa painikaverin ja Bono voi jatkaa eläkepäiviään rauhassa.

Dream Machine Kochanej Emilki "Dani" <3

Lisää hakureissusta ja tästä pikku miehestä, kunhan se on kotiutunut tämän maan kamaralle :)