Kyllä harmittaa, mutta elämä joskus on....

Tänä syksynä on ensimmäistä kertaa elämässäni tultu sellaiseen tilanteeseen, että koirat eivät tahdo tulla toimeen keskenään. Ihan painajaismainen tilanne :( Murinaa, isottelua ja Danin päälle käymistä ja puremista niin, että Danin kuono on ollut jostakin kohdin aina auki. Arpia kuono täysi. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut se, että olen itse ollut toipilas monta kuukautta ja taistelevat koirat on vieneet voimia entisestään. Jatkuva pelko siitä, milloinkä rähinä on päällä ja mitä tapahtuu, jos asiaa ei saadakaan järjestymään parhainpäin syö ihmistä kummasti.

Tilannetta on yritetty ottaa haltuun erilaisin keinoin, mutta tuloksetta. En millään olisi halunnut teettää JJ:llä kastraatiota, mutta sen edessä oltiin, koska tilanne ei rauhoittunut. Oli pakko tarttua viimeiseen korttiin. Kuukausi sitten tehtiin kemiallinen kastraatio, jotta nähdään miten se vaikuttaa ja tuoko se tilanteeseen helpotusta. Kemiallisen kastraatio implantin vaikutuksen alkaminen kestää kuutisen viikkoa, joten JJ sai tuon implantin lisäksi hormoonipistoksen jonka vaikutus oli kolme viikkoa.

Pistoksen vaikutus alkoi näkyä lähes heti. JJ:stä tuli leikkisä ja iloinen. Se hyväksyi Danin kaveriksi ihan eritavalla. Lähes kolme viikkoa meni loistavasti, ilman rähinöitä. Kun tuo kolmen viikon pistoksen teho alkoi laskea, alkoi taas isottelua ja rähinää olla. Kemiallisen kastraation implantin teho ei ollut vielä ehtinyt alkaa. Nyt tilanne alkaa jälleen tasoittua ja sopu on löytynyt, tosin vielä on tilanteita joissa itse joutuu olemaan äärimmäisen tarkka. Kaikkea mikä saattaa vielä aiheuttaa eripuraa yritetään ennakkoon välttää. Lelut on karsittu pois, puruluita ei syödä samassa tilassa eikä ruokailla samassa tilassa. Pääasia kuitenkin on, että pojat tulevat keskenään nyt toimeen, sillä eihän meidän elämästä olisi mitään tullut kahden riitelevän koiran vuoksi. Dani ei käy päälle, mutta tuijotuksellaan haastaa JJ:tä.

Kemiallinen kastraatio vaikuttaa puolisen vuotta. Nyt on jo nähtävissä miten se on meidän tilannetta helpottanut ja muuttanut JJ:n käytöstä positiivisempaan suuntaan. Se näkyy kotona kuin myös toko treeneissä. Koira keskittyy treenaamiseen ihan eritavalla. Hajut ei vie sitä mennessään. Edessä on keväällä oikea kastraatio, sehän ei JJ:tä huononna, mutta näyttelyihin meillä ei ole enää asiaa. Toki ei voida nytkään osallistua, koska saatiin kahden vuoden kilpailukielto tuon kemiallisen kastraation vuoksi. Tunnustan, että kyllä harmittaa, mutta elämä joskus on.....

Pääasia kuitenkin on, että elämä näiden kahden välillä on tasoittunut ja normaali arki sujuu :)