Sataa sataa ropisee!

Hitsi, kun tuo saderintama on asettunut meidän talon päälle. Se tekee elämän välillä aika haastavaksi kahden energisen koiran kanssa. Pitää keksiä kaikenlaista aktiviteettia jotta energia kuluu ja laiskan emännän ei tarvitse rämpiä pitkiä matkoja kaatosateessa. Nosework on yksi parhaimpia harjoitteita. Rantaan vaan herkkupussin kanssa, herkut piiloon ja JJ sekä Dani etsimään herkkuja. Into vaan on välillä järkeä suurempi. Juostaan ristiinrastiin, kunnes tajuavat, että nenän käyttö auttaa asiassa kummasti :D Sitten alkaa herkutkin löytymään.

Eilen purettiin energiaa uuden jalkapallon kanssa. Se oli niin mukavaa, että homma meni täysin painimiseksi ja pallo unohtui ihan kokonaan, mutta onhan se painiminenkin väsyttävää!

 

Tämän päivän energiaa lähdettiin purkamaan kuntopolulle. Siellä ei oltu vielä käytykään. Tykkään käyttää poikia heikkamontulla, jossa ne saa juosta sydämensä kyllyydestä, mutta remmikäyttäytymistä on myös hyvä harjoitella...sen tarpeellisuus todistettiin tänään :D Mehän asutaan niin syrjässä, että kuntopolulle on lähdettävä autolla. Pojat kyytiin ja ei muuta kuin matkaan. Sataa tihuutti, mutta se ei meitä haitannut into lenkkeilyyn oli meillä kaikilla yhtä suuri!
Pojille valjaat, joustavaan talutushihnaan ja juoksuvyöhön kiinni. Tämän kun sain tehtyä käännyin laittamaan auton takaluukkua kiinni. Sillä välin, ehkä kahdessa sekunnissa oli pojat pyörittäneet nuo joustavat talutusremmit toistensa jalkojen ympärille ja JJ oli jopa mahankin alta viritettynä kuminauhaan! Lenkkeilijät olivat siis vanginneet toisensa täysin liikuntakyvyttömiksi. Ei muuta kuin remmiä irti ja selvittämään pojat erilleen :D lopulta päästiin matkaan, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen, minä siinä keskellä joustavatremmit aivan ääriään myöten viritettynä! Onneksi olin ottanut juoksuvyön sillä muuten olisi kädet olleet liian lujilla näiden lenkkeilijöiden kanssa. Lisäksi saatoin olla tyytyväinen, että satoi eikä ollut muita ulkoilijoita liikkeellä. Muutenhan meiltä olisi mennyt maine ensimmäisen sadanmetrin aikana :) Sen jälkeen tilanne rauhoittui ja pojat kulkivat nätisti rinnakkain eteenpäin. Taas saattoi syyttää vaan itseään, kun ei kuljeta maalaistollukoita ihmistenilmoilla tai edes uusissa paikoissa niin energiaa on alkumetreillä vaikka muille jakaa! Tästä meidän on hyvä jatkaa, ensikerralla on ehkä jo helpompaa ensimmäiset satametriä ;) Ja tavoite myös saavutettiin, tunnin lenkki ja lopputuloksena väsähtäneet koirat! ....ja nälkäinen emäntä.

Nyt me jäädään odottamaan uintikelejä ja aurinkoa. Päästään uimaan ja veneilemään!

Hyvää Juhannusviikkoa kaikille blogin lukijoille!

 

Miten se nyt meni noin omasta mielestä!

Dani ja JJ sydämenvaltaajat <3

Sitä yrittää olla itse viisas ja sitten huomaakin, että pikku mies on vedättänyt täysillä. Se on yhtäaikaa ulkoisesti hyvin rauhallinen ja samalla siinä asuukin "pikku piru", joka keksii kaikkea palvelijoidensa ja JJ:n päänmenoksi :D  Dani pitää huolen, että jotakin mielenkiintoista tapahtuu joka päivä! JJ:stä on tullut itse rauhallisuus, onneksi niin. Kaksi hörhöä olisi jo liikaa minunkin huumorintajulle :D

Eilen pohdittiin koiran oppimista ja etenkin sitä, miten nopeasti se oppii sen, mitä ei pitäisi oppia. Otetaan tässä kohtaa esimerkiksi tilanne jossa yritän turvata itselleni yöunet. Kun Dania ei yöllä nukuta, niin kukaan muukaan ei talossa nuku. Monta yötä valvottuani, yöulkoiluja ja kikka kakkosia keksiessäni päätin, että Danin herättäessä yöllä laitan ne JJ:n kanssa nukkumaan portin taakse koirien huoneeseen. Sydämessäni tunsin piston huono koiranomistaja, sulkee koiran pois.... No, kylmän viileästi aloin laittamaan pojat portin taakse aina kun Dani herätti. JJ kömpi unisena perässä. Dani pissalle ja sitten molemmat koirienhuoneeseen nukkumaan. Annoin vielä herkkutikkuluut, että rauhoittuisivat luun syötyään nukkumaan. Ihanaa meillä oli hiljaista ja koirat nukkuivat! Joka yö kuitenkin herään kahden maissa, kun Dani tulee herättämään. Se tietää, että saa herkkuluun ja kun nousen se juoksee herkkukaapille, ottaa herkun ja kurvaa tyytyväisenä koirienhuoneeseen luuta syömään. Oppi meni siis perille erinomaisesti. JJ:n saapuu lopulta paikalle, ottaa oman luunsa ja menee Danin perässä. Tässä kohtaa voin hyvin miettiä miten se nyt meni noin omasta mielestä! Sitten kello puolviidestä lähtien voi miettiä miten ne sais taas hiljaiseksi, kun haluavat pois portin takaa. Herkkuluuta en kyllä anna! Kaikesta huolimatta parhaat pojat ikinä!

Aurinkoista kesää!