LUONTO YMPÄRILLÄNI kuvateosnäyttely

"LUONTO YMPÄRILLÄNI" -kuvateosnäyttely
Rautalammilla Ravintola Hetkessä

 16.3.-31.5.2018
Tervetuloa!

Näyttely sisältää 12 kappaletta A3 kokoista kartongille painettua kuvaa sekä neljä suurempaa julistekuvaa. Kuvat on luontokuvia ja ne on kuvattu Rautalammilla. Näyttelyssä on esillä osa Luonto ympärilläni kuvateoskirjasta, johon olen koonnut valokuviani vuosilta 2015-2017.

Harrastan luontokuvausta ja viimeiset viisi vuotta olen kuvannut hyvin aktiivisesti. 

Luonto antaa paljon, nautin luonnon tuomasta mielenrauhasta ja yritän ikuistaa näitä hetkiä kuviksi. Meidän neljä vuodenaikaa antaa kuvaajalle rajattomasti mahdollisuuksia ja haluan jakaa juuri sinulle kauniita kotiseutuni kuvia. Luonto ympärillämme on kaunis, kunhan vain pysähtyy hetkeksi ja näkee sen. Pyrin aina saamaan kuvaani sellaisen tunnelman, että se pysähdyttää tai koskettaa katsojaa. Toivon, että koet näitä pysähdyttäviä hetkiä katsoessasi kuviani. 

Halutessasi voit tilata minulta Luonto ympärilläni kuvateoskirjan. Se voidaan koostaan haluamallasi sivumäärällä moneen eri kokoon ja moneen eri hintaluokkaan. 

Alla vielä videonpätkä näyttelystä :) 

           

Rentoa perjantai-iltaa :)

Tyhmän FB.n takia, joka ei siis suostunut julkaisemaan minun laadukkaita videoita jouduin pitkästä aikaa tekemään päivitystä myös tänne blogin puolelle :)

Mutta niinhän se on, että hätä keinot keksii. Tänään näin super hauskan videon, jossa koira oli "spahoidossa" ja päätin, että kyllähän poikien tulee päästä hoitoon. Meillä ei ollut tarjolla spata tassurasvojen kanssa eikä muitakaan hienouksia vaan ihan perushierontaa :D  ...ehkä nuo arvostaa sitäkin, enemmän kuin hömppää hoidon ympärillä.

Dani heittäytyi täysillä hoidettavaksi <3 JJ oli vähän enemmän varautunut, että mitähän tässä nyt tapahtuu ja otti mielummin niska-ja päähieronnan <3  Antakaahan muutkin hoitoja koirillenne, ne nauttii siitä ihan varmasti :)

 

 

Itkeä vai nauraa...ainakin pitkää pinnaa

Saanko esitellä, meidän kaksi hurmaavaa gordonipoikaa. Monellehan nämä on jo tuttu kaksikko :D
mutta laitetaan nyt muutama sana näistä tänne bloginkin puolelle, kun tällainen on tullut joskus perustettua.

Kuvassa vasemmalla JJ, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa ja huulimutrulla. Ja sitten on tämä meidän "totinen torvensoittaja" Dani. Ilmeellä olen maailman rauhallisin ja kiltein koira. Näinhän sitä luulisi, mutta tuon tyynen kuoren alta paljastuu öisin ja päivällä meidän töissä ollessa oikea pikku piru.

Kuten viime postauksessani kirjoitin niin pojilla alkoi olla vaikeuksia tulla toimeen, kun Danista alkoi kehittyä uros. JJ ei sietänyt Dania ollenkaan ja välillä näytti tosi huonolta, että saadaan pojat menemään yksiin. Onneksi kuitenkin kemiallinen kastraatio auttoi JJ:lle tosi nopeasti, mutta sen vaikutus oli lyhyt aikainen. Kevät auringon alkaessa vaikuttaa alkoi taas rähinät ja Danin päälle käymiset. Sitten tehtiin kastraatio ja murinat jäi lääkärin pöydälle. Nyt nämä kaksi tulevat loistavasti toimeen keskenään. Ruuan kanssa saa vielä olla tosi tarkka, mutta muuten yhteiselo sujuu. Päivisin tosin joudutaan laittamaan Dani koirien huoneeseen ja JJ saa olla talossa vapaana, portti on poikien välissä. No, miksi näin?

Syyhän on tietenkin minun, jouduin viime syksynä kahteen leikkaukseen ja olin hetken pois kotoa. Kaksi pientä setteripoikaa kotona yksin, hylättyinä...ainakin poikien mielestä tilanne oli tuo. Ja, kun isäntä tuli minua sairaalasta hakemaan ja jätti pojat kahdestaan hetkeksi oli yhteistuumin päätetty järjestää minulle oikein kunnon tervetuloa kotiin tempaus! Olohuoneessa on tuhottuna molempien lenkkarit ja croksit. Mieltä siis osoitettu ja todettu siinä samalla, että tämähän on mukavaa! Tuosta oppineena aloimme jättää pojat erilleen. JJ ei sen jälkeen tuhonnut mitään, mutta tämä meidän ilmeetön pikku piru jatkoi tuhoamistaan. Ensin alkoi näkyä hampaanjälkiä ikkunan karmeissa, lopulta sain ne aina haluamani peltiset ikkunan listat :D...siihen loppui myös tuhoaminen tuolta osin.

Retrot vihreät listat :) valkoista maalia vailla

Oli hyvä siirtyä sohvaan ja siitä pikku hiljaa peteihin....

 Fatboy jättipeti sai olla rauhassa pari päivää, kunnes siitä poistettiin vetoketju. Tuota vetoketjua vaihdoin puolenkymmentä kertaa, kunnes luovutin. Paljon helpompi, kun pedin pohjassa on reikä josta voi tunkea vanut takaisin, jotta Dani saa ne taas päivällä sieltä kaivaa tuulettumaan :D

Auta petini räjähti!

Isännälle unohdukset on tulleet erityisen kalliiksi. Kenkiä on mennyt kalliista juuri ostetuista talvikengistä vanhoihin talvi- ja kesäkenkiin. Jokainen eteiseen yöksi unohtunut kenkäpari muistetaan kyllä käsitellä yön aikana. Armoa meillä ei tunneta!

Työhuoneeni, joka on samalla koirien huone on kokenut muutoksi verhojen suhteen sekä tuoli on saanut myös oman osansa...

Pysähdyttävintä kuitenkin on ollut tulla kotiin ja nähdä, että koira on yhä hengissä tehtyään sähköhommia päivän aikana. Siinä viha kyllä muuttuu hetkessä onnen kyyneleiksi. Tilanne olisi voinut olla ihan eri kotiin tullessani.

Ja mikä helpottavinta, kun omalta kylältä löytyy huonekalukauppa johon ehdit vielä töiden jälkeen ostamaan kaapin jolla saat tuon kammottavan kohdan seinästä piiloon ennenkö sähkäri ehtii sitä korjaamaan. Ihan varmuuden vuoksi ruuvasin kaapin takaseinästä seinäkoolaukseen, jotta pysyy varmasti paikoillaan.

Ja mitä vielä?! kaikkea pientä mukavaa..välillä ei tiedä itkeä vai nauraa...ainakin pitkää pinnaa vaaditaan!

Hyvää kesää blogin lukijoille :)

Ei varmasti olla kaivettu kuoppaa!

Kyllä harmittaa, mutta elämä joskus on....

Tänä syksynä on ensimmäistä kertaa elämässäni tultu sellaiseen tilanteeseen, että koirat eivät tahdo tulla toimeen keskenään. Ihan painajaismainen tilanne :( Murinaa, isottelua ja Danin päälle käymistä ja puremista niin, että Danin kuono on ollut jostakin kohdin aina auki. Arpia kuono täysi. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut se, että olen itse ollut toipilas monta kuukautta ja taistelevat koirat on vieneet voimia entisestään. Jatkuva pelko siitä, milloinkä rähinä on päällä ja mitä tapahtuu, jos asiaa ei saadakaan järjestymään parhainpäin syö ihmistä kummasti.

Tilannetta on yritetty ottaa haltuun erilaisin keinoin, mutta tuloksetta. En millään olisi halunnut teettää JJ:llä kastraatiota, mutta sen edessä oltiin, koska tilanne ei rauhoittunut. Oli pakko tarttua viimeiseen korttiin. Kuukausi sitten tehtiin kemiallinen kastraatio, jotta nähdään miten se vaikuttaa ja tuoko se tilanteeseen helpotusta. Kemiallisen kastraatio implantin vaikutuksen alkaminen kestää kuutisen viikkoa, joten JJ sai tuon implantin lisäksi hormoonipistoksen jonka vaikutus oli kolme viikkoa.

Pistoksen vaikutus alkoi näkyä lähes heti. JJ:stä tuli leikkisä ja iloinen. Se hyväksyi Danin kaveriksi ihan eritavalla. Lähes kolme viikkoa meni loistavasti, ilman rähinöitä. Kun tuo kolmen viikon pistoksen teho alkoi laskea, alkoi taas isottelua ja rähinää olla. Kemiallisen kastraation implantin teho ei ollut vielä ehtinyt alkaa. Nyt tilanne alkaa jälleen tasoittua ja sopu on löytynyt, tosin vielä on tilanteita joissa itse joutuu olemaan äärimmäisen tarkka. Kaikkea mikä saattaa vielä aiheuttaa eripuraa yritetään ennakkoon välttää. Lelut on karsittu pois, puruluita ei syödä samassa tilassa eikä ruokailla samassa tilassa. Pääasia kuitenkin on, että pojat tulevat keskenään nyt toimeen, sillä eihän meidän elämästä olisi mitään tullut kahden riitelevän koiran vuoksi. Dani ei käy päälle, mutta tuijotuksellaan haastaa JJ:tä.

Kemiallinen kastraatio vaikuttaa puolisen vuotta. Nyt on jo nähtävissä miten se on meidän tilannetta helpottanut ja muuttanut JJ:n käytöstä positiivisempaan suuntaan. Se näkyy kotona kuin myös toko treeneissä. Koira keskittyy treenaamiseen ihan eritavalla. Hajut ei vie sitä mennessään. Edessä on keväällä oikea kastraatio, sehän ei JJ:tä huononna, mutta näyttelyihin meillä ei ole enää asiaa. Toki ei voida nytkään osallistua, koska saatiin kahden vuoden kilpailukielto tuon kemiallisen kastraation vuoksi. Tunnustan, että kyllä harmittaa, mutta elämä joskus on.....

Pääasia kuitenkin on, että elämä näiden kahden välillä on tasoittunut ja normaali arki sujuu :)

Metsästysreissulla :)

Viikko on ollut meidän perheessä melko "räjähdysherkkä", jos asian voi noin kevyesti ilmaista. Dani alkaa pikku hiljaa haista urokselle ja JJ:llä vaikeuksia hyväksyä sitä. On kyräilyä, murinaa, alistamista ja onhan Dani saanut hammastakin muutaman kerran, vaikka itse ei agressiivisesti käyttäydy. Ihan harmittaa tilanne Danin puolesta.  Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja JJ saa pitää vehkeensä. Jos tilanne ei ala rauhoittumaan niin sitten loppuu JJ:n näyttelyt ja käynti eläinlääkärillä on edessä. Vielä kuitenkin  hetken tätä siedän, periaatteeni kuitenkin on että meillä ei koirat rähise toisilleen, ei ole rähissyt tähänkään mennessä.
Tätä meidän herkkää tilannetta purettiin eilen ja tänään viemällä pojat metsästysreissulle. En olisi ihan äkkiä uskonut, että metsälle lähden. Ensimmäinen metsästysreissu ikinä, mutta kivahan se oli kävellä isännän perässä ja ohjata koiria :D  Upeat maisemat ja innokkaat koirat. Eilisellä reissulla löytyi pieni jänis, joka pienen ajon jälkeen päästettiin jatkamaan matkaa. JJ on tosi kuuliainen koira ja tulee vihellykseen takaisin, jos osaa viheltää, minä en osaa. Siispä käytän pilliä. Dani vielä hulmuaa nuoruuden innolla. Molemmat kuitenkin selkeästi ilmaisee, että riistaa on ollut paikalla lähiaikoina tai on parhaillaan. Ja alue haravoidaan tarkkaan :)

Upea aamu-usva

Tänä aamuna oli nollakeli ja hieno usva verhosi metsästysmaita. Eilisestä risusavotasta oppineena laitoin JJ:lle risupuvun päälle, kun sellainen kerran oli olemassa. Ensimmäiset 10 minuuttia ja puku oli  riekaleina, ja piti ottaa päältä pois :D

Valmiina lähtöön :)

 ...ei siis kestä metsästyskäyttöä ollenkaan. Monta muuta metsäreissua se on kyllä kestänyt. Onneksi olen löytänyt vielä paremman verkkokankaan. Nyt pitää tehdä uusi puku siitä ja muokata vielä vähän ominaisuuksia toimivimmiksi ja näkyvyyttä lisää. Tai sitten selvitellä turkki aina reissun jälkeen. Onneksi siihenkin löytyy hyvät aineet, joten helposti turkin saa puhtaaksi ilman pukuakin.

Tämän päivän metsästysreissulla ei nähty lintuja, mutta kuultiin kun ne lähti lentoon ennenkö koirien kanssa ehdittiin edes paikalle.

Pilliin tullaan vauhdilla takaisin

Mukavaa ulkoiluahan tämä metsästys viikonloppu on minulle ollut, täysin ilman hirvikärpäsiä! Toki liikunhan koirien kanssa paljon luonnossa vaikken metsästäkään. Ihana on kuitenkin nähdä se into mikä pojilla on, kun isäntä ottaa pyssyn ja niille laitetaan huomiliivit päälle. Autossa ei malteta olla hiljaa, vinkuminen vaan kuuluu :) Siispä meidän metsästysviikonloput jatkuu tästäkin eteenpäin.

Aurinkoista syksyä!

Syksy tulee oletko valmis?!

Koulut alkaa tällä viikolla. Meillä se tarkoittaa sitä, että aletaan suuntaamaan katsetta syksyyn ja mahdollisiin koirakoulukursseihin. Näitä suunnitelmia rajoittaa minun tulevat kaksi leikkausta, joihin en ole saanut tarkkoja leikkausaikoja, joten ei voi tehdä pitkälle meneviä ja sitovia suunnitelmia :(
Jotain kuitenkin treenataan ja käydään parissa kolmessa näyttelyssä vielä tämän vuoden aikana. Loppuhuipentumana tämän vuoden näyttelyihin on sitten Helsinki Winner ja Voittaja näyttelyt joulukuussa.
Kesä ollaan eletty kuin pellossa :) Ilman "korvia" ja vapaana, sehän on sitä parasta koiranelämää :) Huonon alkukesän jälkeen ollaan saatu onneksi nauttia myös auringosta ja hyvistä uintikeleistä. Dani on oikea vesipeto. JJ toimii uinninvalvojana, se ei kovin mielellään mene uimaan. Kahlailee kyllä ja ui sorsan perään, jos sellainen sattuu meidän rantaan eksymään.

Karattiin sorsan perässä lampeen....

Danista on kasvanut kesän aikana iso poika. Alkaa olla kokonsa puolesta jo JJ:n kokoinen, mutta pieni poikahan se vielä on :) Ja niin eriluontoinen kuin JJ. JJ on kiinnostunut linnuista ja metsän tuoksuista. Dani taas tykkää syödä marjoja, juoksee perhosten perässä eikä omaa ollenkaan sellaista riistaviettiä mitä JJ:llä on. Lisäksi se on karvaton tapaus! Ehkä niitä koristekarvojakin alkaa pikku hiljaa ilmestyä. Tosi helppo hoitoinenhan tuollainen turkki on. Nyt se pudottaa kaikki pentukarvan kerralla pois. On kuin meillä asuisi isompikin lauma koiria, kun karvaa on joka paikassa ihan koko ajan.

Bomppis papparainen on muuttanut mummolaan. Se käy aina välillä kotona, mutta lähtee sitten lepäilemään mummon luokse. Askel on käynyt jo lyhyeksi ja lenkit on pieniä ihan pihapiirissä tehtäviä kävelyjä. Innoissaan se yrittää aina Danin ja JJ:n perässä pysyä ja siitä seuraa sitten yliväsymystä ja jalkakipuja. Parempi siis elellä tasaista ja rauhallista elämää mummolassa.
Ensikuussahan Bonolle tulee 13 vuotta täyteen.

Aurinkoista kesän jatkoa ja syksyn alkua kaikille lukijoille.

Sataa sataa ropisee!

Hitsi, kun tuo saderintama on asettunut meidän talon päälle. Se tekee elämän välillä aika haastavaksi kahden energisen koiran kanssa. Pitää keksiä kaikenlaista aktiviteettia jotta energia kuluu ja laiskan emännän ei tarvitse rämpiä pitkiä matkoja kaatosateessa. Nosework on yksi parhaimpia harjoitteita. Rantaan vaan herkkupussin kanssa, herkut piiloon ja JJ sekä Dani etsimään herkkuja. Into vaan on välillä järkeä suurempi. Juostaan ristiinrastiin, kunnes tajuavat, että nenän käyttö auttaa asiassa kummasti :D Sitten alkaa herkutkin löytymään.

Eilen purettiin energiaa uuden jalkapallon kanssa. Se oli niin mukavaa, että homma meni täysin painimiseksi ja pallo unohtui ihan kokonaan, mutta onhan se painiminenkin väsyttävää!

 

Tämän päivän energiaa lähdettiin purkamaan kuntopolulle. Siellä ei oltu vielä käytykään. Tykkään käyttää poikia heikkamontulla, jossa ne saa juosta sydämensä kyllyydestä, mutta remmikäyttäytymistä on myös hyvä harjoitella...sen tarpeellisuus todistettiin tänään :D Mehän asutaan niin syrjässä, että kuntopolulle on lähdettävä autolla. Pojat kyytiin ja ei muuta kuin matkaan. Sataa tihuutti, mutta se ei meitä haitannut into lenkkeilyyn oli meillä kaikilla yhtä suuri!
Pojille valjaat, joustavaan talutushihnaan ja juoksuvyöhön kiinni. Tämän kun sain tehtyä käännyin laittamaan auton takaluukkua kiinni. Sillä välin, ehkä kahdessa sekunnissa oli pojat pyörittäneet nuo joustavat talutusremmit toistensa jalkojen ympärille ja JJ oli jopa mahankin alta viritettynä kuminauhaan! Lenkkeilijät olivat siis vanginneet toisensa täysin liikuntakyvyttömiksi. Ei muuta kuin remmiä irti ja selvittämään pojat erilleen :D lopulta päästiin matkaan, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen, minä siinä keskellä joustavatremmit aivan ääriään myöten viritettynä! Onneksi olin ottanut juoksuvyön sillä muuten olisi kädet olleet liian lujilla näiden lenkkeilijöiden kanssa. Lisäksi saatoin olla tyytyväinen, että satoi eikä ollut muita ulkoilijoita liikkeellä. Muutenhan meiltä olisi mennyt maine ensimmäisen sadanmetrin aikana :) Sen jälkeen tilanne rauhoittui ja pojat kulkivat nätisti rinnakkain eteenpäin. Taas saattoi syyttää vaan itseään, kun ei kuljeta maalaistollukoita ihmistenilmoilla tai edes uusissa paikoissa niin energiaa on alkumetreillä vaikka muille jakaa! Tästä meidän on hyvä jatkaa, ensikerralla on ehkä jo helpompaa ensimmäiset satametriä ;) Ja tavoite myös saavutettiin, tunnin lenkki ja lopputuloksena väsähtäneet koirat! ....ja nälkäinen emäntä.

Nyt me jäädään odottamaan uintikelejä ja aurinkoa. Päästään uimaan ja veneilemään!

Hyvää Juhannusviikkoa kaikille blogin lukijoille!