Itkeä vai nauraa...ainakin pitkää pinnaa

Saanko esitellä, meidän kaksi hurmaavaa gordonipoikaa. Monellehan nämä on jo tuttu kaksikko :D
mutta laitetaan nyt muutama sana näistä tänne bloginkin puolelle, kun tällainen on tullut joskus perustettua.

Kuvassa vasemmalla JJ, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa ja huulimutrulla. Ja sitten on tämä meidän "totinen torvensoittaja" Dani. Ilmeellä olen maailman rauhallisin ja kiltein koira. Näinhän sitä luulisi, mutta tuon tyynen kuoren alta paljastuu öisin ja päivällä meidän töissä ollessa oikea pikku piru.

Kuten viime postauksessani kirjoitin niin pojilla alkoi olla vaikeuksia tulla toimeen, kun Danista alkoi kehittyä uros. JJ ei sietänyt Dania ollenkaan ja välillä näytti tosi huonolta, että saadaan pojat menemään yksiin. Onneksi kuitenkin kemiallinen kastraatio auttoi JJ:lle tosi nopeasti, mutta sen vaikutus oli lyhyt aikainen. Kevät auringon alkaessa vaikuttaa alkoi taas rähinät ja Danin päälle käymiset. Sitten tehtiin kastraatio ja murinat jäi lääkärin pöydälle. Nyt nämä kaksi tulevat loistavasti toimeen keskenään. Ruuan kanssa saa vielä olla tosi tarkka, mutta muuten yhteiselo sujuu. Päivisin tosin joudutaan laittamaan Dani koirien huoneeseen ja JJ saa olla talossa vapaana, portti on poikien välissä. No, miksi näin?

Syyhän on tietenkin minun, jouduin viime syksynä kahteen leikkaukseen ja olin hetken pois kotoa. Kaksi pientä setteripoikaa kotona yksin, hylättyinä...ainakin poikien mielestä tilanne oli tuo. Ja, kun isäntä tuli minua sairaalasta hakemaan ja jätti pojat kahdestaan hetkeksi oli yhteistuumin päätetty järjestää minulle oikein kunnon tervetuloa kotiin tempaus! Olohuoneessa on tuhottuna molempien lenkkarit ja croksit. Mieltä siis osoitettu ja todettu siinä samalla, että tämähän on mukavaa! Tuosta oppineena aloimme jättää pojat erilleen. JJ ei sen jälkeen tuhonnut mitään, mutta tämä meidän ilmeetön pikku piru jatkoi tuhoamistaan. Ensin alkoi näkyä hampaanjälkiä ikkunan karmeissa, lopulta sain ne aina haluamani peltiset ikkunan listat :D...siihen loppui myös tuhoaminen tuolta osin.

Retrot vihreät listat :) valkoista maalia vailla

Oli hyvä siirtyä sohvaan ja siitä pikku hiljaa peteihin....

 Fatboy jättipeti sai olla rauhassa pari päivää, kunnes siitä poistettiin vetoketju. Tuota vetoketjua vaihdoin puolenkymmentä kertaa, kunnes luovutin. Paljon helpompi, kun pedin pohjassa on reikä josta voi tunkea vanut takaisin, jotta Dani saa ne taas päivällä sieltä kaivaa tuulettumaan :D

Auta petini räjähti!

Isännälle unohdukset on tulleet erityisen kalliiksi. Kenkiä on mennyt kalliista juuri ostetuista talvikengistä vanhoihin talvi- ja kesäkenkiin. Jokainen eteiseen yöksi unohtunut kenkäpari muistetaan kyllä käsitellä yön aikana. Armoa meillä ei tunneta!

Työhuoneeni, joka on samalla koirien huone on kokenut muutoksi verhojen suhteen sekä tuoli on saanut myös oman osansa...

Pysähdyttävintä kuitenkin on ollut tulla kotiin ja nähdä, että koira on yhä hengissä tehtyään sähköhommia päivän aikana. Siinä viha kyllä muuttuu hetkessä onnen kyyneleiksi. Tilanne olisi voinut olla ihan eri kotiin tullessani.

Ja mikä helpottavinta, kun omalta kylältä löytyy huonekalukauppa johon ehdit vielä töiden jälkeen ostamaan kaapin jolla saat tuon kammottavan kohdan seinästä piiloon ennenkö sähkäri ehtii sitä korjaamaan. Ihan varmuuden vuoksi ruuvasin kaapin takaseinästä seinäkoolaukseen, jotta pysyy varmasti paikoillaan.

Ja mitä vielä?! kaikkea pientä mukavaa..välillä ei tiedä itkeä vai nauraa...ainakin pitkää pinnaa vaaditaan!

Hyvää kesää blogin lukijoille :)

Ei varmasti olla kaivettu kuoppaa!